Pääsivu

Ihminen Leena Takalo

Henkireikä

Luonnossa

Koirat ja minä

Maailmanmatkaaja

Kiiltokuvat

Linkit

Mustikka matkusti Kemijärvelle. Uudessa kodissa siitä tuli Venla. Olen saanut usein kirjeitä ja terveisiä Venlalta ja hänen perheeltään pohjoisesta. Kesällä  2006 Venlan omistaja Iina otti Venlasta kertakäyttökameralla koko filmirullan täyteen kivoja kuvia, joista yksi tässä.

Venla kesällä 2006. Kuva Iina V.

Venlan äiti Ronja täytti 26.3.2007 8 vuotta. Venlalta tuli tällainen onnittelukortti.

Ronjan synttärikortti Venlalta.

17.5.2007

 

Venlalta tuli tällainen hassu kortti, jossa istuma-asento on hyvin inhimillinen. Samalla muistutettiin lähestyvästä 3-vuotissynttäristä. Ei uskoisi, että siitä on niin kauan, kun pennut olivat Tyrnävällä.

Venla istuu kuin ihmiset.
   

Iina kirjoitti tämän jutun Venlasta:

Kun Venla tuli meille

Venla tuli meille Tyrnävältä kauniina kesäpäivänä. Lähdimme hakemaan Venlaa aamulla ja minua jännitti hirveästi. Kun tajusin, että minä saan koiran, innostuin tavallista enemmän.

Venla sopeutui meille todella nopeasti. Ensimmäinen yö tosin meni siihen, kun minun piti rauhoitella Venlaa, koska se itki koko ajan. Venla oli alussa hieman arka, mutta ei kauan, kun se löysi naapurista koirakaverin nimeltä Daesy, joka on villi ja nuori lyhytkarvainen saksanseisoja, lähes saman ikäinen kuin Venla. Ja saihan Venla meiltäkin kavereita: meidän muut koiramme. Mantan kanssa Venla aina tykkää leikkiä leikkimielisiä tappeluleikkejä.

Venlan turkki on pehmeää ja helposti takkuuntuvaa. Sitä täytyy harjata joka päivä. Venlan turkki kasvoi ihmeen nopeasti ja ennen talvea se oli lähes täysimittainen. Venlan turkki leikataan joka kesä, karvaa jää vain pari senttiä. Kun leikkaamme Venlan turkkia,  se köllöttää nurmikolla  onnellisena. Välillä sen on pakko päästä juoksemaan. Venla on todella helppo parturoida, koska se on niin rento, eikä pelkää saksia. Leikkauksen jälkeen Venla ei kyllä ole mikään maailman kaunein koira, mutta eihän se mitään haittaa. Pääasia on, että Venlan ei tarvitse kestää kuumaa turkkia koko kesää.

Harrastan Venlan kanssa TOKOa, kuitenkin vain ihan kotioloissa. Venla osaa jo vierellä kävelemisen ja komennot: istu, tassu, toinen tassu, maahan, kella sekä hieman kauko-ohjausta ja tietenkin luokse tulon. Harrastan myös lenkkeilyä. Venla rakastaa lapsia, mutta ei paimenna. Poroja se haukkuu aina, kun näkee niitä, mutta ei lähde kotoa ikinä minnekään, vaikka joskus saattaa pieniä reissuja käydä. Venla myös rakastaa ulkoilua, se voisi viettää elämänsä juoksentelemalla meidän vieressä olevassa pellossa.

Venla on kyllä varsinainen kommellusten tekijä. Se  kävi ensimmäisenä yönään olohuoneessa vetämässä alas pöytäliinan, jonka päällä oli kaksi isoa juomamukia, mutta vain yksi meni rikki. Kun heräsin aamulla, minua nauratti, miten tomppelin koiran olin ostanut. Mutta rakastan sitä silti. Se oli vielä kakkinut matollekin.

Yhtenä päivänä, kävelimme tien kautta mummolaan, Venla oli irti. Yhtäkkiä se loikkasi metsään ja toi meille sieltä harakan poikasen. Komensin koiraani, sillä säikähdin että lintu kuolee. Venla päästi otteen ja lintu lähti rääkyen pois tieltä. Kyllä minua nauratti.

 

 

Takaisin koirasivuille

 Takaisin pääsivulle