Pääsivu

Ihminen Leena Takalo

Luonnossa

Henkireikä

Koirat ja minä

Maailmanmatkaaja

Kiiltokuvat

Linkit

Puppe on meidän juhannuskoira vuodelta 1994. Kävimme Pälkäneellä Onerva Aarnion (nykyisin Aalto) luona juhannuksen alla kylässä ja kävi niin, että Puppe hyppäsi meidän autoomme istumaan, istui siellä koko kyläilyn ajan eikä suostunut tulemaan autosta pois ollenkaan. Se oli päättänyt ruveta meidän koiraksi. Eikä siinä muu auttanut kuin ottaa Puppe mukaan Tampereelle.

Terrieriuroksen omistajana en aluksi  voinut ymmärtää, miten viehkeä ja eloisa, mutta kuitenkin määrätietoinen ja vahva oli perhoskoiran luonto.
Vasta silloin ymmärsin, miksi sitä sanottiin perhoskoiraksi. Kun se liikkui, sen korvat näyttivät kuin lenteleviltä perhosilta. Ja kun liike yhdistyi vartalon kepeään rytmiin, se oli kuin balettiesitys.
Ropsuun verrattuna Puppe oli hirveän kiltti ja ymmärsi kaiken, mitä sanottiin, ei haukkunut, ei murissut eikä vetänyt remmissä. Mimmu vei Pupen sitten omaan kotiinsa Ikaalisiin. Onerva antoi myöhemmin Pupen kaveriksi toisen perhoskoiran Benin.