Pääsivu

Ihminen Leena Takalo

Maailmanmatkaaja

Henkireikä

Luonnossa

Koirat ja minä

Kiiltokuvat

Linkit

 
Olin sairastanut jo puolivuotta koirani Ropsun kuolemaa. Olin kulkenut lääkäreistä toiseen ja hoitolaitoksesta toiseen. Perhe tuntui vaillinaiselta ilman "lasta". Silloin Ronja tipahti taivaasta. Se oli viiden kuukauden ikäinen monirotuinen pentu, jo erehdyttävästi muistutti naamaltaan minun edesmennyttä norfolkkiani. Omistaja joutui luopumaan koirasta pitovaikeuksien takia.

 

Meidän lähellä on vankilan puisto, jossa voi juosta ja telmiä.
 Ennen kuin se ehti eläinlääkärin lopetusjonoon, meidän tiemme kohtasivat. Oli syyskuun  maanantai 20. päivä 1999. Tulin ulos fysikaalisesta hoitolaitoksesta ja löysin Ronjan erään tytön kanssa ulkopuolelta. Siihen loppui minun sairastelukierteeni. Otin koiran ja vein sen kotiin. Pian Hannukin hurmaantui Ronjan ihanaan luonteeseen, vaikka hän oli suunnitellut jo karvatonta tulevaisuutta. Eihän tämä koira osannut haukkuakaan. Se hurmasi olemuksellaan kaikki muutkin ihmiset. Tässä minä olen 5kk ja juuri muuttanut Koskenniskaan.
Ronja on viisrotuinen. Emä on puoliksi collie ja hirvikoira. Isä on tuntematon sekoitus suursnautseria, kultaista noutajaa ja saksanpaimenkoiraa. Terrierin jälkeen sen pehmeä paimenkoiran luonne ja helppo koulutettavuus ihmetytti minua. Jani, sen edellinen omistaja, oli antanut sille jo johdonmukaisen siisteys- ja tottelevaisuuskoulutuksen. Se oli kuin ihmisen mieli. Jos se ei ymmärtänyt komentoa, se jäi pää kallellaan odottamaan selvennöstä. Tässä on äitini Jessica ja minä.
Metsästysvaiston Ronja oli perinyt emän puolelta Se osasi jäljittää jänistä, haukkua hirveä ja tiesi myös linnut saaliikseen. Myyriäkin se kaivaa pelloilta, mutta ei niin vimmassa kuin Ropsu. Laittasko äiti tästä mulle jänispaistin.
Kovan uimisen halun se on perinyt isänpuolelta. Ensimmäisenä kesänä sille kasvoi räpylät ja peräsinhäntä. Sillä on turkki, joka ei kastu ollenkaan. Vain kertaräpsäytys niin se on kuiva. Oulujoessa on vähän ruskeaa vettä.
Ronja on hyvin sosiaalinen ihmisten ja muitten koirien suhteen. Tosin se valikoi ystävänsä. Joitakin koiria kohtaan se on aina täysin välinpitämätön. Naapurin Kaapon kanssa saatiin ennen leikkiä.
Ronja on hirveän määrätietoinen. Kun se on kerran kokeillut lähteä mukaan kerrostalon saunaan, se riitti. Mökin saunaan se menee vain helteellä.  Sisälle se ei tule mökillä nukkumaan enää ollenkaan. Pilaantunutta ruokaa sille ei kannata tarjota edes kokeeksi, se loukkaantuu. Minä kyllä tiedän aina, jos makkara on paha.
Ronja ei välitä vinku- eikä puruleluista. Se harrastaa vain liikuntaleikkejä. Se ui, juoksee hirveän nopeasti ja hyppää paikaltaan yli metrin korkeudessa olevan vanteen läpi. Siitä olisi tullut varmaan loistava agilitykoira. Korvat tahtoo nousta pystyyn, kun minä juoksen.
Ronja on aina lohduttamassa, jos olen surullinen. Jos olen sairas, se tulee sänkyyn asti hoitamaan ja haistelee, milloin tauti on voitettu. Migreenikohtauksen sen aavistaa jo edellisenä päivänä. Tupakan ja viinan hajusta se ei pidä. Minä hoidan sairasta äitiä.
Ronja on oikea mökkikoira. Tyrnävällä se on onnellinen. Kun mökkikasseja  kaupungissa pakataan, se on jo ovella menossa. Matkalla se alkaa vinkua jo neljä kilometriä ennen mökkiä. Perille tultua se tarkistaa heti tontin joka kulman. Kesällä se juoksee suoraan jokeen uimaan. Äitin sylistä voi tarkastella maailmaa turvallisesti.

Ronja rakastaa lunta ja kinoksia. Ensilunta se haukkailee suuhun ja pomppii iloisena ympäriinsä. Penkalla se sukeltelee kinoksiin, joskus aivan umpisukkeloon.

Kiva, kun on tuiskuttanut tällaisen kinoksen.
Ronja ei pelkää pakkasta. Se möyrii lumessa halontekoreissulla niin, että  kotiin lähtiessä meillä on valkoinen koira. Tyrnävällä on ihana telmiä lumessa.
Mökillä Ronja osallistuu talontöihin käyden myötäänsä laskemassa lauman kaikki jäsenet. Marjametsässäkin se kulkee poimijan luota toisen tykö tai nousee välillä levähtämään jollekin korkeammalle kivelle, josta se näkee kaikki marjastajalauman jäsenet. Se on oppinut riipimään mustikat varvusta suuhunsa. Mitä maatöitä on ohjelmassa tänään?
Ronjan turkki uusiutuu tavallisesti kolme kertaa vuodessa. Jouluna lähtee kesäkarva, maaliskuussa lähtee pitkä talvikarva ja huhtikuussa lyhyt talvikarva. Pitkät karvat nypitään ja pohjakarva lähtee harjaamalla. Viiksiä en ole koskaan nyppinyt. Miksihän ihmisiltä ei putoa karva pari kertaa vuodessa?
Ronjalla on paljon koirakavereita Oulussa ja ympäristössä. Naapurissa on hirvikoira Muru ja jackrusseli Ossi. Raahessa käydään katsomassa aina ohi kuljettaessa Kaijan pientä villakoiraa Rikua. Onkohan tuo lelu vai koira?
Tyrnävällä vietettiin myös kesä 2004 neljän pennun kanssa. Joskus näyttää, että Ronja muistaisi lapsensa. Se tutkii paikkoja, missä pennut olivat telmineet ja haistelee vuodenvaatelaatikkoa ja se höristää korviaan, kun kysyn, missäkähän  ne pennut ovat. Täällä ne pennut temmelsivät viime kesänä.
Aikaisemmin teimme Ronjan kanssa pitkiäkin lenkkejä, mutta vuoden 2003 kesän runsas katukävely aiheutti minulle luupiikin kantapäähän, joten ole olen varovainen sen jälkeen. Lapissa maapohja on pehmeä, joten siellä teemme kuitenkin parin kymmenen kilometrin päivälenkkejä. Usein hiihdämme Oulujoen tai meren jäällä, jolloin Ronja voi juosta osittain vapaana. Meillä on hyvät ulkoilumaastot kodin lähellä.
Ronja on ollut minulla työssä yleensä  mukana, Kalajoella asuntolassa ja viimeisenä vuonna osakkeessani. Nyt, kun olen työskennellyt kotona, Ronja torkkuu parvekkeella ja laskee valmistuvia nukkeja. Kevätaurinko paistaa ihanasti parvekkeelle.
Tyrnävän peltojen välissä kulkevia pieniä teitä on kiva retkeillä. Siellä on kiva haistella, onko hevonen mennyt tästä, onko jänis juossut tietä pitkin, onko naapurin isäntä levittänyt pellolle jotain makeaa ja onko hirvi liikkunut täällä viime päivinä. On ihanaa, kun tulee kevät ja paljon hajuja.
Pääsivu
Ihminen Leena Takalo
Henkireikä
Luonnossa
Koirat ja minä
Maailmanmatkaaja
Kiiltokuvat
Linkit